Uutisvirta ja sosiaalinen media tuovat tapahtumat – myös kriisit – välittömästi osaksi arkeamme. Tämä koskee yhtä lailla aikuisia kuin lapsia ja nuoria. Kun maailmalla tai Suomessa tapahtuu sotia, väkivallan tekoja, luonnonkatastrofeja tai vakavia yhteiskunnallisia levottomuuksia, niiden vaikutukset tuntuvat myös kaukana tapahtumapaikasta. Uutisotsikot, kuvamateriaali ja somepäivitykset tavoittavat usein myös ne, jotka eivät aktiivisesti etsi tietoa.
Tällaiset tapahtumat voivat herättää monenlaisia reaktioita: pelkoa, epävarmuutta, surua, vihaa tai hämmennystä – sekä lapsissa että aikuisissa. Lasten ja nuorten mielissä nousee helposti kysymyksiä turvallisuudesta, tulevaisuudesta ja omista läheisistä:
“Voiko tämä tapahtua myös täällä?”
“Mitä jos meille käy jotain?”
“Olenko minä turvassa?”
Reaktiot vaihtelevat iän, taustan ja elämäntilanteen mukaan. Joillakin lapsilla saattaa olla omakohtaisia kokemuksia menetyksistä tai turvattomuudesta. Toiset voivat kantaa huolta sukulaisistaan toisella paikkakunnalla tai maassa. Jotkut saattavat kohdata syrjintää taustansa vuoksi.
Sosiaalinen media tuo kriisin iholle
Sosiaalinen media tuo kriisit arkeen tavalla, jota ei voi verrata perinteiseen uutisointiin. Erityisesti nuoremmat käyttäjät saattavat altistua raa’alle, suodattamattomalle sisällölle, jota ei ole tarkoitettu heidän ikäisilleen. Uteliaisuus ja tiedonhalu kuuluvat normaaliin kehitykseen, mutta medialukutaito ei aina riitä sisällön kriittiseen arviointiin. Tällöin on vaarana, että lapsi jää yksin vaikeiden tunteiden ja tulkintojen kanssa.
Turvallinen aikuinen tukee ja vakauttaa
Kriisitilanteissa turvallisen aikuisen rooli korostuu. Se, miten aikuinen reagoi ja puhuu arjen tilanteissa, vaikuttaa suoraan siihen, kuinka lapsi tai nuori kokee turvallisuutensa. Äänenpainomme, ilmeemme, sanavalintamme ja suhtautumisemme välittyvät herkästi.
Erityistä herkkyyttä tarvitaan silloin, kun lapsella on traumataustaa, kokemuksia menetyksistä tai hänen läheisensä ovat tavalla tai toisella kosketuksissa kriisin vaikutuksiin. On myös muistettava, että esimerkiksi etniseen taustaan liittyvä syrjintä voi lisätä kuormitusta tavalla, joka ei aina näy päällepäin.
Siksi jokaisella kohtaamisella on merkitystä. Turvallinen, sensitiivinen aikuinen voi rauhoittaa, vakauttaa ja tukea. Tärkeintä on läsnäolo, kiinnostus, kuunteleminen ja tilan antaminen ajatuksille ja tunteille. Vaikeitakaan aiheita – kuten väkivaltaa tai somessa nähtyjä kuvia – ei tarvitse vältellä, vaan niihin voidaan tarttua hienovaraisesti, kysyen ja yhdessä pohtien.
Myös ammattilaiset tarvitsevat tilaa tunteilleen
Kriisit vaikuttavat myös meihin ammattilaisiin. On tärkeää, että henkilöstöllä on mahdollisuus jakaa ajatuksia ja käsitellä heränneitä tunteita työyhteisössä. Johtajuus, avoin keskustelukulttuuri ja toimiva työnohjaus auttavat luomaan yhteisiä linjauksia siitä, miten lasten ja nuorten kanssa keskustellaan vaikeista asioista – ja miten heitä voidaan suojata liialliselta kuormitukselta.
Samalla on tärkeää sopia käytännön toimintamalleista, joilla varmistetaan jokaisen lapsen yksilöllinen tukeminen – muuttuvassa maailmassa, mutta turvallisessa arjessa.