Kirjoittaja on Aberian lastensuojelupalveluiden liiketoimintajohtaja Sanna Tallgren. Häntä ohjaavat vahvasti arvot, kohtaamiset ja halu tehdä merkityksellistä työtä. Pitkä ura lastensuojelussa ja johtamisessa ei ole rakentunut vain koulutuksen tai kokemuksen varaan, vaan ennen kaikkea niiden hetkien kautta, joissa hän on joutunut pysähtymään kysymään itseltään: mikä on oikein, mikä on tärkeää ja millaista muutosta hän haluaa olla rakentamassa. Tässä artikkelissa Sanna kuvaa omaa johtamisen tapaansa Aberian arvojen kautta.
Arvot eivät ole minulle sanahelinää – ne ovat suunta
Olen huomannut, että jokaisessa ammatillisen elämäni käännekohdassa kyse on lopulta ollut arvoista. Siitä, vastaako se, mitä teen joka päivä, sitä mitä pidän oikeana. Jos nämä kaksi asiaa ajautuvat ristiriitaan, syntyy hiljainen kuluminen, tunne, ettei enää voi tehdä työtään hyvin eikä se tunnu omalta.
Siksi ajattelen, että johtaminen on ennen kaikkea arvotyötä. Se näkyy jokaisessa päätöksessä, jokaisessa kohtaamisessa ja siinä, mitä jätämme tekemättä. Lastensuojelussa tämä korostuu erityisesti emmekä voi tehdä tätä työtä irrallaan ihmiskäsityksestämme.
Kun organisaation arvot tuntuvat omilta, työ ei ole vain työtä. Se on yhteinen suunta.
Rennosti, mutta ammatillisesti – ihminen ihmiselle
Minulle on aina ollut tärkeää johtaa ilman etäisyyttä. En halua piiloutua tittelin taakse, vaan olla aidosti osa työyhteisöä. Haluan istua samassa kahvipöydässä, kuulla arjesta ja jakaa myös jotain itsestäni.
Uskon, että parhaat keskustelut syntyvät silloin, kun ihmiset uskaltavat olla aitoja. Se ei vähennä ammatillisuutta, vaan päinvastoin. Ammattimaisuus ei ole kylmyyttä tai etäisyyttä, vaan kykyä yhdistää osaaminen, inhimillisyys ja vastuu.
Meidän työssämme lapsi on aina keskiössä. Ammatillisuus tarkoittaa minulle sitä, että käytämme kaiken osaamisemme siihen, että lapsen elämä voisi kulkea parempaan suuntaan, rehellisesti, läpinäkyvästi ja vastuullisesti.
Luota ja ole luotettava – luottamus syntyy teoista
Luottamus ei synny sanoista, vaan kokemuksista. Siitä, että pidämme kiinni sovitusta, kunnioitamme toistemme aikaa ja seisomme päätöstemme takana.
Haluan luottaa ihmisiin ja olla luottamuksen arvoinen. Se ei tarkoita sitä, että olemme aina samaa mieltä. Päinvastoin. Mutta luottamus tarkoittaa, että uskomme toisen tekevän parhaansa niillä tiedoilla ja resursseilla, jotka hänellä on.
Lastensuojelussa luottamus on kaiken perusta. Ilman sitä ei synny vaikuttavuutta asiakkaan, yhteistyökumppanin eikä työyhteisön tasolla.
Kunnioita kaikkia – kunnioitus on kiinnostusta toisesta ihmisestä
Kunnioitus ei ole minulle vain hyviä käytöstapoja. Se on aitoa kiinnostusta toisesta ihmisestä – halua ymmärtää, ei vain tulla ymmärretyksi.
Se näkyy siinä, että hyväksymme toisemme sellaisina kuin olemme, että työyhteisössä saa olla oma itsensä, ja asiakastyössä jokainen kohdataan arvokkaana yksilönä, eikä pelkkänä tilanteena tai haasteena.
Ajattelen, että emme voi tehdä tätä työtä antamatta mitään itsestämme. Ja juuri siksi tarvitsemme ympärillemme ilmapiirin, jossa se on turvallista.
Keskitymme ratkaisuihin, emme ongelmiin – ratkaisut syntyvät asenteesta
Olen aina ollut luonteeltani ratkaisukeskeinen. Uskon, että lähes aina on olemassa jokin tie eteenpäin ja se on vain löydettävä yhdessä.
Olen kantanut mukanani ajatusta, jonka kuulin vuosia sitten esihenkilöltäni: Kun on tahtoa, löytyy ratkaisuja. Kun tahtoa ei ole, löytyy selityksiä.
Se kiteyttää paljon. Meidän työssämme ei riitä, että tunnistamme ongelmia. Meidän täytyy uskoa siihen, että muutos on mahdollinen ja etsiä sinnikkäästi toivoa, ratkaisuja ja tietä eteenpäin
.
Älä koskaan luovuta – luovuttaminen liian aikaisin on arvojen hylkäämistä
Sitkeys on ehkä yksi vahvimmista arvoistani. Se näkyy haluna yrittää vielä kerran, vaikka tilanne näyttäisi vaikealta.
Lastensuojelussa työskentelemme lasten ja perheiden kanssa, joiden elämässä on usein ollut enemmän luopumista kuin kiinnipitämistä. Siksi meidän tehtävämme ei ole luovuttaa ensimmäisen vastoinkäymisen kohdalla.
Olen joskus pysähtynyt kysymään: kuinka moni meistä olisi selvinnyt samoista lähtökohdista kuin ne lapset, joita kohtaamme?
Se ajatus pitää nöyränä ja muistuttaa, miksi emme saa antaa periksi liian helposti.
Meidän tehtävämme on kääntää vielä se yksi kivi, yrittää vielä kerran ja uskoa siihen, että muutos on mahdollinen. Norjassa Aberiassa käytetään lausetta: «Du kan være den som endrer alt!» Koska joskus yksi ihminen, yksi kohtaaminen, voi todella muuttaa kaiken.
Ja ehkä juuri siksi tämä työ on minulle enemmän kuin ammatti. Se on lupaus.