Lastensuojelun vuoden 2024 tilastoraportti piirtää tarkan ja mielenkiintoisen kuvan suomalaisen lastensuojelun tilasta. Lastensuojeluilmoituksia tehdään yhä enemmän, peräti 115 000 lapsesta, mutta asiakkuuksien ja sijoitusten kokonaismäärät ovat samaan aikaan pysyneet vakaana tai jopa laskeneet. Tämä herättää aiheellisen huolen: kohtaavatko nykyiset rakenteet ja resurssit enää sitä tarvetta, joka arjessa näkyy?
Ilmoitusten määrän kasvu kertoo osaltaan siitä, että lasten ja perheiden huolia tunnistetaan aiempaa herkemmin. Samalla taas asiakkuuden alkaminen voi viivästyä tai jäädä toteutumatta, jos palvelujärjestelmä ei kykene vastaamaan tarpeeseen, esimerkiksi resurssipulan vuoksi. Tämänkaltaisessa tilanteessa koko kenttä joutuu tarkastelemaan uudelleen omaa rooliaan ja kyvykkyyttään reagoida muutoksiin.
Kyse ei ole vain yksittäisestä tilastopiikistä, vaan laajemmasta kehityksestä, jossa lastensuojelun tilanteet ovat monimuotoistuneet ja tuen tarpeet kasvaneet. Huolia tunnistetaan aiempaa aikaisemmin, mutta samalla vaativimmat tapaukset edellyttävät entistä syvällisempää, moniammatillista arviointia ja yksilöllisiä ratkaisuja. Lapsen edun toteuttaminen edellyttää yhä useammin useiden palvelumuotojen yhdistämistä. Ei siksi, etteikö kohdennettua tukea olisi aiemminkin annettu, vaan siksi koska nykyiset tilanteet ovat entistä monimuotoisempia ja vaativat entistä suurempaa joustavuutta ja yksilöllisyyttä.
Tässä kokonaisuudessa yksityisten toimijoiden rooli ei ole vain täydentävä, vaan keskeinen. Yksityiset palveluntuottajat tuottavat merkittävän osan sijaishuollon laitoshoidosta ja ammatillisesta perhehoidosta eli palveluista, joihin usein ohjautuvat ne lapset ja nuoret, joiden tuen tarve on kaikkein vaativin. Vuonna 2024 esimerkiksi 38 % huostassa olevista lapsista oli sijoitettu laitoshoitoon, ja osuus kasvoi vanhempien ikäluokkien kohdalla merkittävästi.
Yksityisten toimijoiden etuna on kyky erikoistua, kehittää uutta ja reagoida nopeasti muuttuviin tarpeisiin. Me voimme suunnitella, muuntaa ja rakentaa toimintaamme ketterästi tilaajien muuttuviin vaatimuksiin. Samalla kannamme taloudellisen riskin: teemme investoinnit osaamiseen, tiloihin ja rakenteisiin ilman varmuutta siitä, kuinka pitkään palvelulle riittää kysyntää. Tämä vähentää painetta hyvinvointialueilta investoida rakenteisiin, joille ei ehkä ole tarvetta enää kymmenen vuoden kuluttua. Se mahdollistaa myös sen, että julkinen valta voi keskittää resurssinsa strategiseen ohjaukseen, valvontaan ja kokonaisuuden koordinaatioon.
Tässä mallissa yksityiset eivät ole ”vaihtoehto”, vaan osa ratkaisua eli yhteiskunnallisesti tärkeä yhteistyökumppani, jonka osaaminen, muuntautumiskyky ja sitoutuminen täydentävät julkisen järjestelmän mahdollisuuksia.
Vuoden 2024 tilannekuva antaa myös suunnan: tarvitsemme sekä vahvaa varhaisen tuen rakentamista että laadukasta ja vaikuttavaa sijaishuoltoa. Lasten tilanteet eivät ratkea yhdellä välineellä, ja siksi palvelujärjestelmän on oltava monimuotoinen, mutta samalla eheä ja yhteiseen suuntaan rakentuva.
Tilasto osoittaa esimerkiksi, että joka kolmas sijoitettu lapsi on ollut sijoitettuna vähintään puolet elämästään. Tällaisten lasten kohdalla tarvitaan jatkuvuutta, osaamista ja luottamusta herättävää hoivaympäristöä. Usein juuri pienet, erityisesti kohderyhmäänsä erikoistuneet yksiköt voivat vastata tähän tarpeeseen parhaiten, ja ne ovat pääasiassa yksityisiä.
Lastensuojelun vaikuttavuus ei synny rakenteista itsessään vaan niiden toimivuudesta arjessa. Siksi tarvitsemme enemmän sekä yhteisiä laatukriteerejä ja mitattavaa vaikuttavuutta että luottamukseen perustuvaa yhteistyötä palvelujärjestelmän sisällä. Lapsen etu ei katso palveluntuottajan omistuspohjaa. Lapsen etua on läsnäolo, turvallisuus ja jatkuvuus.
Me Aberiassa uskomme, että lastensuojelun kehittäminen onnistuu vain yhteisellä vastuunkannolla. Olemme valmiita kantamaan oman osamme ja tarjoamaan ratkaisuja, jotka tukevat lapsia ja perheitä juuri silloin, kun he tarvitsevat meitä eniten.