Kouluterveyskyselyt kertovat, että monella nuorella on vaikeaa, vaikka maailma on monella tapaa turvallisempi kuin koskaan. Suomessa vuonna 2025 perusopetuksen 8.–9. luokan tytöistä 28 %, lukion tytöistä 24 % ja ammatillisissa oppilaitoksissa opiskelevista tytöistä 34 % kokee terveytensä keskinkertaiseksi tai huonoksi. Pojilla vastaavat osuudet ovat 15–17 %. Ahdistuneisuusoireilua, kohtalaista tai vaikeaa, kokee tytöistä noin 34 % tai 29 % kouluasteesta riippuen. Pojilla vastaava osuus on selvästi pienempi, noin 8–9 %.
On tärkeää huomata, että osa oireista selittyy paremmalla tunnistamisella ja avoimemmalla keskustelulla mielenterveydestä. Nuoret itse tunnistavat ahdistusta ja uupumusta, puhuvat niistä ja hakevat apua matalammalla kynnyksellä. Tämä kertoo siitä, että tilastot näyttävät myös myönteistä kehitystä. Oireet eivät ole enää piilossa ja niihin puututaan aiempaa herkemmin.
Resilienssi suojaavana voimavarana
Resilienssi tarkoittaa kykyä kohdata, sietää ja toipua vastoinkäymisistä. Se rakentuu turvallisten ihmissuhteiden, lapsen perusturvallisuuden ja kokemuksen omasta toimijuudesta kautta. Lämmin ja johdonmukainen vanhemmuus, jossa lapsella on tilaa yrittää, erehtyä ja oppia, vahvistaa tätä. Liiallinen suojeleminen voi heikentää uskoa omiin kykyihin, mutta jatkuva stressi ilman tukea kuluttaa resilienssiä.
Sopivien haasteiden merkitys
Tutkimukset osoittavat, että nuori tarvitsee sopivia haasteita ja ikätasoon sopivia vastuutehtäviä (esim. astiapesukoneen tyhjennys, roskien vienti, koiran ulkoilutus jne.). Pettymykset, ristiriidat ja vastuun kokemukset auttavat häntä huomaamaan: selvisin tästäkin. Liian helppo arki passivoi ja liian raskas voi murskata, mutta sopiva vastatuuli kasvattaa.
Liikunta ja fyysinen hyvinvointi
Fyysinen aktiivisuus on tärkeä osa hyvinvointia ja resilienssiä. Se vahvistaa stressinsäätelyn järjestelmää, hermoston kehittymistä ja tarjoaa onnistumisen kokemuksia sekä auttaa palautumaan kuormituksesta. Arkirutiinit kuten liikunta, ravinto ja uni nousevat kouluterveyskyselyn tuloksissa esiin hyvin tärkeinä hyvinvoinnin tukipilareina.
Yhteisön ja yhteiskunnan merkitys
Nuorten resilienssi ei synny tyhjiössä. Yhteisöllisyyden heikkeneminen, koulun suorituspaineet, digitaalisen median kuormitus ja perheiden arjen paineet horjuttavat monien jaksamista. Tarvitaan kodin, koulun ja yhteiskunnan yhteistyötä. Myös sijaishuollon on asemoiduttava tässä systeemisessä mallissa uudelleen. Sijaishuolto ei voi olla muun systeemin ulkopuolinen kupla.
Kotona voidaan antaa lapselle vastuuta pienistä asioista ja tukea häntä tekemään itse. Koulussa voidaan vahvistaa tunnetaitoja ja tarjota mahdollisuuksia osallistua ja vaikuttaa. Yhteiskunnassa voidaan panostaa ennaltaehkäiseviin palveluihin ja tukea harrastustoimintaa.
Myös sijaishuollossa ja perhehoidossa resilienssin tukeminen on keskeinen tehtävä. Aberian yksiköissä tämä tarkoittaa turvaa ja rajoja, mutta ennen kaikkea välittämistä ja arjen kokemuksia, jotka vahvistavat nuoren uskoa itseensä. Onnistumiset, kannustus ja rinnalla kulkeminen auttavat nuoria löytämään omat voimavaransa vaikeuksien keskellä.
Toivo kantaa
Nuorten paha olo on vakava asia, mutta sen vastapainoksi on nostettava esiin toivo ja ratkaisut. Resilienssiä voi vahvistaa ja se kasvaa arjen teoista, turvallisista ihmissuhteista ja yhteisön tuesta. Jokaisella lapsella ja nuorella on oikeus siihen, että hänen rinnallaan kulkee aikuinen, joka uskoo häneen myös silloin kun oma usko on vähissä.
Haasteet eivät ole este kasvulle vaan osa sitä. Meidän tehtävämme on kulkea rinnalla ja antaa nuorelle tilaa kohdata elämä sellaisena kuin se on. Kun vaikeudet kohdataan tuettuna, syntyy usko: selvisin tästäkin.