Lastensuojelupäivien Tulevaisuushautomo 2030 –tulokset, osa 2

Tulevaisuushautomo 2030 -sarjan toinen viesti on, että lapsen ja perheen tulee saada apua ajoissa ja matalalla kynnyksellä. Tämä edellyttää aikaa kohtaamiseen, riittäviä palveluita ja yhteistyötä yli organisaatiorajojen, jotta perheen ympärille voidaan rakentaa kannatteleva tukiverkosto. 

Vuoden 2026 Lastensuojelupäivillä Turussa kuulimme päivien osallistujia siitä, millaisia muutoksia alan ammattilaiset toivovat lastensuojeluun. Pysähdyimme asian äärelle yhden kysymyksen kautta: Minkä lastensuojelussa pitäisi muuttua vuoteen 2030 mennessä?   

Avaamme Tulevaisuushautomon tuloksia kahdeksan teeman kautta. Ensimmäisessä kirjoituksessa tarkastelimme ajan ja kohtaamisen merkitystä lapselle. Toista teemaa lähestymme seuraavien vastauksien kautta. 

”Varhainen tuki kuntoon.”

”Nopeampi pääsy palveluihin.” 

”Puututaan varhaisesti.”

” Matalalla kynnyksellä palveluita”. 

”Lapsiperheiden tilannearvio ja tuki ihan varhaisessa vaiheessa”. 

Näissä vastauksissa nousivat esiin varhainen tuki, ennaltaehkäisevä työ ja matalan kynnyksen palvelut. Yhteistä näille viesteille on, että apua on saatava ajoissa ja oikea-aikaisesti. Varhaisen tuen vahvistamiselle on hyvä perusta, sillä meillä on paljon osaavia ammattilaisia ja laaja palveluvalikoima. Vastauksissa välittyi huoli siitä, ettei tuki aina tavoita perhettä ajoissa, vaikka tarve tunnistettaisiin varhain. Onkin tärkeää kehittää yhdessä selkeitä ja sujuvia palvelupolkuja, joiden kautta lapsi ja perhe saa oikein kohdennettua tukea ja apua.  

Perheen arjen kuormitus, kuten vanhemman uupuminen tai lapsen pahoinvointi, kasvaa usein vähitellen. Arjen kiireettömät kohtaamiset antavat mahdollisuuden kysyä kuulumisia ja pohtia perheen kanssa, millainen tuki auttaisi. Kun ammattilaisilla on aikaa kohdata ja ensimmäiseen yhteydenottoon voidaan vastata nopeasti, perheen omia voimavaroja voidaan parhaimmillaan vahvistaa ennen tilanteen kriisiytymistä. 

Lastensuojelun kokonaisuudistus ja varhaisen tuen mahdollisuudet 

Vastaukset saavat meidät pohtimaan lastensuojelun lainsäädännön kokonaisuudistusta. Sen tavoitteena on selkeyttää palveluiden kokonaisuutta ja vahvistaa lasten ja perheiden tukea jo ennen lastensuojelun asiakkuutta. Uudistus etenee kahdessa vaiheessa. Ensimmäisen vaiheen muutokset tulivat voimaan pääosin 1.10.2026. Toisessa vaiheessa hallitus esittää uutta lastensuojelulakia ja siihen liittyvää sosiaalihuoltolain uudistamista. Esitys uudeksi lastensuojelulaiksi annettiin eduskunnalle 21.9.2026. Lastensuojelu rajattaisiin nykyistä selkeämmin erityispalveluksi ja varhaisempaa tukea vahvistettaisiin sosiaalihuoltolain mukaisissa palveluissa. Ministeriön arvion mukaan noin 5 300 lasta siirtyisi lastensuojelun avopalveluista sosiaalihuoltolain mukaisiin palveluihin. Toisen vaiheen esitys on vielä eduskunnan käsittelyssä, ja muutosten on esitetty tulevan voimaan 1.7.2027. 

Painopisteen siirtäminen varhaisempaan tukeen on tervetullut suunta. Kun lapsi ja perhe saavat oikeanlaista apua ajoissa, ongelmien kasautumista voidaan paremmin ehkäistä.  Pelkkä lainsäädännön muuttaminen ei kuitenkaan riitä, vaan rinnalla tarvitaan resurssien, työntekijäkohtaisten asiakasmäärien ja palvelurakenteiden tarkastelua. Asiakkuuden siirtyminen ei itsessään vähennä lapsen tai perheen avun tarvetta. Siksi on tärkeää varmistaa, että työntekijöillä on tuen tarpeiden vaativuus huomioiden mahdollisuus tavata lasta, tutustua perheen tilanteeseen ja rakentaa luottamusta. 

Tässä palaamme Tulevaisuushautomon ensimmäisessä teemassa esitettyyn toiveeseen saada enemmän aikaa lapsen kohtaamiseen. Miten varmistamme, että uudistus vahvistaa tätä mahdollisuutta myös sosiaalihuoltolain mukaisissa palveluissa? Yksi tärkeä lähtökohta on yhteistyö yli organisaatiorajojen ja lapsen ja perheen kanssa rakennettu tukiverkosto, jossa vastuut ovat selkeitä ja apu jatkuu palvelun vaihtuessakin. 

Sujuvaa apua ja yhteistä vastuuta 

Varhaisen tuen ja matalan kynnyksen palveluissa tehdään jo paljon hyvää työtä. Ammattilaiset kohtaavat perheitä, tarjoavat apua ja helpottavat palveluihin pääsyä. Tulevaisuushautomon vastaukset kannustavat vahvistamaan tätä työtä niin, että perhe löytää tarvitsemansa avun ja saa sitä ilman pitkää odotusta. Kaikkia vaikeuksia ei voida ehkäistä ennalta, mutta oikeaan aikaan saatu apu voi vahvistaa perheen voimavaroja ja ehkäistä tilanteen kriisiytymistä.  

Myös yhteistyö yli organisaatiorajojen on jo osa monien ammattilaisten arkea. Kannatteleva tukiverkosto rakentuu, kun tehtävistä ja vastuista sovitaan yhdessä lapsen ja perheen kanssa ja tuen jatkuvuudesta huolehditaan. Toimivista käytännöistä on tärkeää pitää kiinni myös palveluiden uudistuessa. Johtamisella voidaan tukea tätä työtä huolehtimalla riittävistä resursseista ja yhteisistä toimintatavoista. Varhaiseen tukeen panostaminen on investointi lasten hyvinvointiin. Sen merkitystä arvioitaessa on katsottava myös sitä, mitä avun viivästyminen voi tarkoittaa perheelle. Odotus voi lisätä kuormitusta ja myöhempää palveluntarvetta.  

Kohti vuotta 2030: apua on saatavilla 

Olemme kirjoittaneet aiemmin siitä, että toivo rakentuu turvallisista ihmissuhteista ja kokemuksesta, ettei jää yksin. Varhaisessa tuessa on kyse myös tästä. Toivoa vahvistaa kokemus siitä, että apua on saatavilla ja arjen huolia voi jakaa jonkun kanssa. Kun apu tulee riittävän ajoissa, se voi vahvistaa perheen luottamusta siihen, että vaikeistakin vaiheista on mahdollista päästä yhdessä eteenpäin. 

Matkalla kohti vuotta 2030 voimme yhdessä vahvistaa palvelujärjestelmää, jossa apua on helppo hakea ja sitä saa riittävän ajoissa. Tulevaisuushautomon vastausten välittyy selkeä viesti siitä, että tarvitsemme mahdollisuuksia kohdata, kuulla ja auttaa aikaisemmin. Se edellyttää aikaa luottamuksen rakentamiseen, saatavilla olevia palveluita ja yhteistyötä yli organisaatiorajojen. Yhdessä rakennettu tukiverkosto voi kannatella perhettä myös palveluiden muuttuessa. Joskus kaikkein vaikuttavin lastensuojelun teko tapahtuu ennen kuin lastensuojelua tarvitaan. 

Tekstin on koonnut Tulevaisuushautomo 2030 -keskustelujen ja vastausten pohjalta Aberian perhehoidon palvelualuejohtaja Noora Ahokangas-Jore. 

 

Taustaa:   

Avaamme Tulevaisuushautomon tuloksia kahdeksan erillisen teeman kautta.  Jokainen teema kertoo omalta osaltaan siitä, mitä kentällä tällä hetkellä ajatellaan ja mihin suuntaan lastensuojelua halutaan kehittää.  

Aberian pöydän äärellä jaoimme monen kanssa ajatuksen siitä, että vaikka kysymys itsessään on yksinkertainen, vastaukset voivat olla monisyisiä. Keskustelimme myös siitä, että muutosten toteuttaminen vaatii resursseja, poliittista tahtotilaa ja halua tehdä yhteistyötä yli rajojen. Vastauksista välittyi monenlaisia kokemuksia ja ajatuksia siitä, miten lastensuojelun arkea voidaan kehittää yhdessä.  

Tulevaisuushautomo 2030 -seinälle kertyi yhteensä 76 ajatusta, toivetta ja kehittämisehdotusta. Niissä näkyivät ammattilaisten kokemukset omasta arjestaan ja sen haasteista, mutta samalla myös usko siihen, että lastensuojelua voidaan rakentaa paremmaksi. Kun kävimme vastauksia huolellisesti läpi, huomiomme kiinnittyi siihen, ettei niissä niinkään nostettu esiin organisaatiomalleja tai rakenteita, vaan vastauksissa puhuttiin ajasta ja siitä, miten sitä aikaa pitäisi olla enemmän lapsen kohtaamiseen, kuuntelemiseen ja luottamuksen rakentamiseen.  

Kiitos kaikille, jotka pysähdyitte Aberian pöydän äärelle keskustelemaan tästä tärkeästä aiheesta ja jaoitte ajatuksianne lastensuojelun tulevaisuudesta. Näistä keskusteluista ja vastauksista saimme paljon pohdittavaa myös omaan työhömme.  

Seuraavassa kirjoituksessa avaamme Tulevaisuushautomon kolmannen teeman: lasten ja nuorten mielenterveys- ja päihdepalvelut sekä niitä koskevat kehittämistoiveet.