Toivo syntyy siitä kokemuksesta, että joku välittää. Toiveet kiireettömästä kohtaamisesta, pysyvistä ihmissuhteista, luottamuksesta ja tulevaisuudenuskosta muistuttavat siitä, että johtamisen ratkaisuilla on merkitystä siinä, millaiseksi lastensuojelun arki muodostuu. Johtamisen tehtävänä ei ole ratkaista kaikkia alan haasteita, mutta sillä voidaan vaikuttaa siihen, kuinka hyvin ammattilaisilla on mahdollisuus keskittyä perustehtäväänsä ja rakentaa luottamuksellisia suhteita lapsiin. Tulevaisuushautomon ensimmäinen teema toi meidät tämän ajatuksen äärelle.
Author Archives: Mirka Lammi
Lastensuojelu elää murroksen aikaa. Samanaikaisesti kun lasten ja nuorten tuen tarpeet monimutkaistuvat, hyvinvointialueet etsivät vaikuttavia, kustannustehokkaita ja ennen kaikkea lapsen etua toteuttavia ratkaisuja. Keskustelu tulevaisuuden lastensuojelusta käy vilkkaana, mutta liian usein puhumme muutoksesta ilman yhteistä näkemystä siitä, mitä kohti olemme menossa. Siksi haluamme kysyä, mitä alan ammattilaiset ajattelevat tulevaisuudesta. Tervetuloa kohtaamaan meidät Lastensuojelupäivillä ja osallistumaan Tulevaisuushautomo 2030 -keskusteluun.
Lastensuojelussa ei ratkaise vain koko, vaan se, mitä koolla tehdään. Tarvitaan riittävästi vakautta, osaamista ja rakenteita, jotta vastuuta voidaan kantaa hyvin. Mutta tarvitaan myös läheisyyttä, joustavuutta ja arjen tuntumaa, jotta työ pysyy inhimillisenä ja lapsen tarpeisiin vastaavana.
Sijoitetulle lapselle tavallisen perhearjen kokeminen voi olla merkittävä ja korjaava kokemus. Tavallinen arki ei ehkä kuulosta suurelta asialta, mutta lapselle, jonka elämässä on ollut epävarmuutta tai turvattomuutta, sillä voi olla valtava merkitys.
Lastensuojelussa palveluntuottajan vastuu ei voi rajoittua vain siihen, että paikka järjestyy tai arki pyörii. Vastuun on ulotuttava siihen, millaisia vaikutuksia palvelulla syntyy lapsen elämässä ja sitä kautta koko palvelujärjestelmässä.






