Vuoden 2026 Lastensuojelupäivillä Turussa halusimme kuulla päivien osallistujia siitä, millaisia muutoksia alan ammattilaiset toivovat lastensuojeluun. Pysähdyimme asian äärelle yhden kysymyksen kautta:
Minkä lastensuojelussa pitäisi muuttua vuoteen 2030 mennessä?
Avaamme Tulevaisuushautomon tuloksia kahdeksan erillisen teeman kautta. Aloitamme ajasta ja aidosta kohtaamisesta, sillä ne muodostivat vastausten ensimmäisen ja samalla vahvimman viestin.
Aikaa ja aitoa kohtaamista
Vastauksissa toistuivat muun muassa seuraavat viestit:
”Enemmän aikaa lapsille.”
”Kiire pois!”
”Lisää aikaa kohtaamiseen ja suhteen luomiseen.”
Näitä kommentteja lukiessa on helppo ajatella, että kyse on kokemuksesta, jonka moni lastensuojelun ammattilainen tunnistaa omasta työstään. Lapsen kanssa haluaisi viettää enemmän aikaa ja tutustua häneen rauhassa, mutta arjessa siihen ei aina tunnu olevan riittävästi mahdollisuuksia.
Tiedämme, kuinka tärkeä turvallinen aikuissuhde on lapsen elämässä ja että luottamus syntyy vähitellen, yhdessä vietetyn ajan myötä. Usein juuri pienet, tavalliset hetket ovat työn kannalta merkityksellisiä, eikä niitä voi kiirehtiä. Silti työn arki vetää helposti toiseen suuntaan, vaikka kohtaamisen merkitys olisi kaikille selvä.
Mitä kohtaaminen oikeastaan tarkoittaa?
Kohtaamisesta puhutaan lastensuojelussa paljon, mutta lapsen näkökulmasta kyse voi olla varsin tavallisista asioista. Siitä, että työntekijä muistaa, mitä viimeksi puhuttiin, tai että aikuinen ehtii kysyä ja kuunnella vastauksen ilman kiireen tuntua. Kiireetön hetki antaa tilaa tulla kuulluksi silloinkin, kun omia ajatuksia ei ole helppo pukea sanoiksi. Myös sillä on merkitystä, että vastassa olisi se sama tuttu aikuinen.
Luottamuksen rakentaminen lapsen kanssa vaatii aikaa ja useampia kohtaamisia. Kun lapsi saa tutustua siihen tuttuun aikuiseen rauhassa, hänen voi olla helpompi kertoa omista ajatuksistaan ja huolistaan. Turvallisuuden tunne vahvistuu, kun lapsi huomaa, että aikuinen kuuntelee ja pysyy rinnalla.
Toivo tarvitsee aikaa
Olemme kirjoittaneet aiemmin siitä, että toivo syntyy siitä kokemuksesta, että joku välittää. Tulevaisuushautomon ensimmäinen teema toi meidät takaisin tämän ajatuksen äärelle. Välittämisen täytyy näkyä myös tavallisessa työarjessa, siinä miten lapsen kanssa ollaan ja miten hänen asioihinsa ehditään paneutua.
Jos haluamme rakentaa parempaa lastensuojelua vuoteen 2030 mennessä, meidän on huolehdittava siitä, että työssä jää aikaa näille kohtaamisille. Kun lapsella ja aikuisella on mahdollisuus tutustua toisiinsa rauhassa, myös luottamukselle on tilaa kasvaa. Sen varaan voi vähitellen rakentua toivoa siitä, että asiat voivat muuttua parempaan suuntaan ja tulevaisuus tuntua vähemmän pelottavalta.
Johtamisen näkökulmasta
Toivomme, että Tulevaisuushautomon vastaukset antavat mahdollisuuden tarkastella myös johtamista hieman erilaisesta näkökulmasta. Saimme käydyistä keskusteluista ja vastauksista paljon pohdittavaa myös omaan työhömme. Kun puhumme resursseista, keskustelu keskittyy usein henkilöstömitoituksiin, rakenteisiin tai talouteen. Vastauksissa nämä teemat näyttäytyvät kuitenkin ennen kaikkea ammattilaisten kokemuksina arjessa.
Toiveet kiireettömästä kohtaamisesta, pysyvistä ihmissuhteista, luottamuksesta ja tulevaisuudenuskosta muistuttavat siitä, että johtamisen ratkaisuilla on merkitystä siinä, millaiseksi lastensuojelun arki muodostuu. Johtamisen tehtävänä ei ole ratkaista kaikkia alan haasteita, mutta sillä voidaan vaikuttaa siihen, kuinka hyvin ammattilaisilla on mahdollisuus keskittyä perustehtäväänsä ja rakentaa luottamuksellisia suhteita lapsiin.
Siksi tulevaisuuden lastensuojelun johtamista voidaan tarkastella myös siitä näkökulmasta, miten päätökset tukevat kohtaamista, vahvistavat toivoa ja luovat edellytyksiä laadukkaalle työlle lasten ja perheiden kanssa.
Tulevaisuushautomo 2030:n ensimmäinen viesti: Lapsi tarvitsee kiireetöntä läsnäoloa ja aikaa luottamuksen rakentamiseen. Tämän mahdollistaminen edellyttää arjen ratkaisuja, joissa myös johtamisella on tärkeä rooli.
Tekstin on koonnut Tulevaisuushautomo 2030 -keskustelujen pohjalta Aberian perhehoidon palvelualuejohtaja Noora Ahokangas-Jore.
Taustaa:
Avaamme Tulevaisuushautomon tuloksia kahdeksan erillisen teeman kautta. Jokainen teema kertoo omalta osaltaan siitä, mitä kentällä tällä hetkellä ajatellaan ja mihin suuntaan lastensuojelua halutaan kehittää.
Aberian pöydän äärellä jaoimme monen kanssa ajatuksen siitä, että vaikka kysymys itsessään on yksinkertainen, vastaukset voivat olla monisyisiä. Keskustelimme myös siitä, että muutosten toteuttaminen vaatii resursseja, poliittista tahtotilaa ja halua tehdä yhteistyötä yli rajojen. Vastauksista välittyi monenlaisia kokemuksia ja ajatuksia siitä, mitä lastensuojelun arjessa pitäisi tehdä toisin.
Tulevaisuushautomo 2030 -seinälle kertyi yhteensä 76 ajatusta, toivetta ja kehittämisehdotusta. Niissä näkyivät ammattilaisten kokemukset omasta arjestaan ja sen haasteista, mutta samalla myös usko siihen, että lastensuojelua voidaan rakentaa paremmaksi. Kun kävimme vastauksia huolellisesti läpi, huomiomme kiinnittyi siihen, ettei niissä niinkään nostettu esiin organisaatiomalleja tai rakenteita, vaan vastauksissa puhuttiin ajasta ja siitä, miten sitä aikaa pitäisi olla enemmän lapsen kohtaamiseen, kuuntelemiseen ja luottamuksen rakentamiseen.
Kiitos kaikille, jotka pysähdyitte Aberian pöydän äärelle keskustelemaan tästä tärkeästä aiheesta ja jaoitte ajatuksianne lastensuojelun tulevaisuudesta. Näistä keskusteluista ja vastauksista saimme paljon pohdittavaa myös omaan työhömme.
Seuraavassa kirjoituksessa avaamme Tulevaisuushautomon toisen teeman: miksi apua pitäisi saada aikaisemmin ja miksi varhainen tuki nousi vastauksissa niin vahvasti esiin.