Olen Aberian lastensuojelupalveluiden Suomen liiketoimintajohtaja Sanna Tallgren. Työssäni rakennan Aberian lastensuojelupalveluita Suomeen ja tuon meille osaamista myös muista Pohjoismaista. Kirjoitan tästä aiheesta siksi, että uskon vahvasti kehittyvään palvelurakenteeseen, reflektiiviseen työotteeseen ja siihen, että haastavassa yhteiskunnallisessa tilanteessa kaikilla toimijoilla on erityisen suuri vastuu yhteisten varojen viisaasta käytöstä. Julkisilla rahoilla hankittujen palveluiden on oltava laadukkaita, vaikuttavia ja läpinäkyviä. Tilaajan on voitava luottaa siihen, että se saa rahoilleen todellista vastinetta.
Jäävätkö lapset rahan jalkoihin?
Mediassa on viime aikoina puhuttu paljon lastensuojelupalveluiden ahdingosta ja hyvinvointialueiden rahapulasta. Lastensuojelupalveluiden muutosneuvotteluista ja yksiköiden lakkauttamisesta on uutisoitu runsaasti. Keskustelu on tärkeä, sillä talouspuheen taakse kätkeytyy aina jotain paljon konkreettisempaa: lasten arki ja heidän mahdollisuutensa saada apua oikeaan aikaan. Kun säästöjä etsitään samaan aikaan, kun palvelutarpeet kasvavat, herää väistämättä kysymys siitä, mitä tapahtuu, jos tukea ei pystytä tarjoamaan silloin, kun sitä eniten tarvitaan.
Useissa julkaisuissa on kuvattu, miten lasten, nuorten ja perheiden palveluiden tilanne kiristyy samaan aikaan, kun hyvinvointialueet hakevat säästöjä vaikeassa taloustilanteessa. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos on todennut, että tiukka talouskuri on leimannut alueiden ensimmäisiä toimintavuosia ja vienyt voimavaroja palveluiden kehittämisestä, samalla kun Sosiaali- ja terveysministeriön selvitysten mukaan alueiden toiminnallinen ja taloudellinen eriytyminen on vahvistunut. Myös Ylen uutisoinnissa on nostettu esiin, että säästöjä on kohdistettu tai suunniteltu kohdistettavaksi myös lastensuojeluun ja sosiaalityöhön.
Huoli ei koske vain talouslukuja, vaan ennen kaikkea sitä, mitä niukkuus merkitsee lasten arjessa ja avun saatavuudessa. Lastensuojelun Keskusliitto on painottanut riittävien resurssien turvaamista sekä varhaisen ja ehkäisevän tuen vahvistamista, jotta raskaampien palvelujen tarve ei kasvaisi entisestään. Samansuuntaisesti myös Mannerheimin Lastensuojeluliitto on muistuttanut, että juuri vaikeassa taloustilanteessa lapsiin ja nuoriin investoiminen on sekä inhimillisesti että yhteiskunnallisesti kestävin ratkaisu.
Siksi lastensuojelusta puhuttaessa ei pitäisi kysyä vain, mihin meillä on varaa, vaan myös, mihin meillä ei ole varaa olla panostamatta. Jos taloudellinen niukkuus alkaa ohjata ratkaisuja enemmän kuin lasten todelliset tarpeet, vaarana on, että lyhyen aikavälin säästöistä syntyy pitkän aikavälin inhimillisiä ja yhteiskunnallisia kustannuksia.
Palveluntuottajan vastuu ja vaikuttavuus
Ajattelen, että mitä tiukemmaksi taloudellinen tilanne käy, sitä tarkemmin on katsottava, mitä palveluilla saadaan aikaan. Siksi palveluntuottajan vastuuseen kuuluu myös kyky arvioida omaa työtään rehellisesti, kehittää toimintaansa jatkuvasti ja varmistaa, että palvelu vastaa lasten todellisiin tarpeisiin.
Palveluntuottajan vastuu ei voi rajoittua vain siihen, että paikka järjestyy tai arki pyörii. Vastuun on ulotuttava siihen, millaisia vaikutuksia palvelulla syntyy lapsen elämässä ja sitä kautta koko palvelujärjestelmässä. Laadukas ja vaikuttava työ näkyy parhaimmillaan siinä, että lapsen tilanteeseen saadaan vakautta, arkeen ennakoitavuutta ja tulevaisuuteen suuntaa. Silloin palvelu ei ainoastaan vastaa tämän hetken tarpeeseen, vaan myös vähentää raskaampien ja kalliimpien toimenpiteiden tarvetta myöhemmin. Arvojemme mukaisesti emme voi luovuttaa, vaan etsimme ratkaisuja.
Juuri tiukassa taloustilanteessa hyvinvointialueilla on perusteltu oikeus odottaa palvelua, joka on yhtä aikaa inhimillisesti laadukasta ja taloudellisesti kestävää. Se tarkoittaa palvelua, joka ei siirrä ongelmia eteenpäin eikä kasvata kustannuksia myöhemmin, vaan tukee lapsen kuntoutumista, vahvistaa toimintakykyä ja auttaa rakentamaan pysyvämpiä ratkaisuja.
Tätä vaikuttavuuden ajatusta pyrimme rakentamaan myös omassa työssämme Aberialla. Mikonlinnan ja Tapionlinnan kaltaisissa yksiköissä se tarkoittaa arjen rakenteita, osaavaa henkilöstöä ja tavoitteellista kuntoutusta, jossa lapsen tarpeet nähdään yksilöllisesti. Panostamme myös tiloihin, sillä riittävän väljät ja toiminnallisuutta tukevat ympäristöt mahdollistavat yhdessä tekemisen, kuntouttavan arjen ja merkitykselliset kohtaamiset. Samalla hyödynnämme pohjoismaista osaamista ja Norjassa kehitettyjä toimintamalleja, joissa korostuvat ennakoitavuus, selkeä aikuisjohtoisuus, vahva hoidollinen vuorovaikutus ja henkilöstön yhteinen työote. Yhteistyökumppaneiden kanssa kehitämme myös toimintamalleja, jotka vahvistavat lapsen osallisuutta ja kiinnittymistä ympäröivään yhteiskuntaan turvallisesti ja asteittain. Tavoitteena ei ole vain järjestää paikkaa, vaan tuottaa palvelua, joka tukee kuntoutumista, ehkäisee uusien kriisien syntymistä ja antaa hyvinvointialueelle aidosti vaikuttavaa vastinetta käytetyille resursseille.
Haluamme olla kumppani, joka tekee sen, minkä lupaa, ja rakentaa toimintakulttuuria, jossa tilaaja voi luottaa työn olevan aidosti tuloksellista ja vaikuttavaa. Laatu ei tarkoita vain uusia tiloja tai näyttäviä puitteita, mutta se ei saa myöskään tarkoittaa voiton tavoittelua asiakastyön kustannuksella. Meille laatu on ennen kaikkea vaikuttavuuden, toivon ja tulevaisuuden mahdollisuuksien jatkuvaa rakentamista sekä kykyä arvioida omaa työtä rehellisesti ja kehittää sitä muuttuvien tarpeiden mukana. Myös palveluntuottajan on oltava valmis joustamaan, uudistumaan ja kantamaan vastuunsa yhteisten varojen viisaasta käytöstä. Me uskomme, että oikein suunnitellulla ja vaikuttavalla palvelulla tilaaja voi saada samalla rahalla enemmän, parempia tuloksia, kestävämpiä ratkaisuja ja vaikuttavampaa tukea lapselle.